Mukana menossa: Wedding Crashers sekoitti pään

Haastattelin Ääni ja Vimma 09 –voittajabändiä Wedding Crashersia maanantaina 20.7. Aluksi pojat ehdottivat haastattelua Henry’s Pubissa, mutta jouduin kieltäytymään iän puutteessa. Noloa… Ehdotin sitten vaihtoehdoksi Aleksanterinkadun Wayne’s Coffeeta. Siellä sitten…

…en nähnyt aluksi ketään, joka olisi muistuttanut rokkaria. Itseasiassa paikka taisi olla täynnä ainoastaan tyttöjä. Mahtoivatkohan tietää, että Wedding Crashers oli tulossa paikalle…?

Tilasin itselleni laten. Wayne’sissä on härskit hinnat btw. Toisaalta missäpä ei. Siinä sitten lattea odotellessa näin selkeästi rokkarin näköisen pojan tulevan alas rullaportaita kahvilaan näyttäen etsivältä. Pakko olla joku niistä. Sain laten kouraan ja lähestyin nahkatakkia ja kiharoita.

“Sä taidat ettiä mua?” kysyin.

“Joo, luulisin.” se vastasi.

“Hyvä, sitten mäkin etin sua”, sanoin.

Sitten se kattoi mua hetken oudosti hymyillen ja sanoi:

“Näin pitäis käydä useammin…”

“Miten..?”

“Tai ei mitään.”

Selvähh… Jubailtiin jotain eikä muistettu esittäytyä kun vasta pöydässä, kun Pepe tuli paikalle. Selvisi, että ensimmäinen tapaus oli nimeltään Esa. Ja nyt tuli paikalle sen veli, Petri eli Pepe. Melkein heti perään paikalle saapui myös kolmikon viimeinen jäsen, Oskari eli Osku. Huomasin jo tässä vaiheessa, että näiden poikien jutuissa on jotain outoa.

Tutustuttiin siinä ensin vähän ennen kuin aloin kysellä mitään. Siinä vaiheessa tuntui, että pojat tekivät enemmän kysymyksiä mulle, kuin minä niille. Muun muassa heti ensimmäisen viiden minuutin aikana he olivat selvittäneet olenko rikas (kun käyn Wayne’s Coffeessa) ja kun en ollut, niin onko minulla vakiomaksaja (eli poikaystävä). Ovelaa.

Aloin sitten pikkuhiljaa kysellä pojilta heidän bändistään. Sain vastaukseksi jotain ihan älyttömiä mottoja. Mmkay… Jatkoin kyselyä. Vastaukset olivat jotain uskottavan ja uskomattoman väliltä. Jossain vaiheessa oli pakko kysyä “Ai oikeesti?”, kun pojat heittivät läppää siihen tahtiin, ettei pysynyt mukana. Onkohan ne ikinä tosissaan..?

Posket alkoivat jo kipeytyä nauramisesta. Nää kaverit on viettäneet ihan liikaa aikaa yhdessä. Istuttiin siinä aika pitkään juttelemassa ja loppuvaiheilla olin jo melkein oppinut huomaamaan milloin porukat ovat tosissaan. Haastattelun lopuksi Pepe löi mulle käteen kasan Wedding Crashersin uusia promolevyjä. Cool!

“Voit sitten jakaa noita sun kavereille. Semmosille, jotka on yhtä hyvännäköisiä kun sä”, Esa ohjeisti.

“Mun kaverit on suurin osa jätkiä..”

“Et saakaan”, Pepe veti levyjä pois.

Haha, että näin. No sain sitten kuitenkin ne levyt. Ja oon niitä jo jakanutkin. Tytöille. Pyysin vielä poikien numerot lapulle, jos tulee jotain kysyttävää haastatteluun liittyen. Sain takaisin lapun, jossa luki numerot ja “Soitellaan ” ja ainakin kymmenen pientä sydäntä.

Niin.

C

P.S. Käy lukemassa, mitä sain aikaan : Wedding Crashers – filosofiaa ja rockia

P.P.S. Illalla kävin kotona kuuntelemassa WC:n hittibiisin: Electric Butt. Kertoo siis hyvistä pepuista. Ja oli muuten aivan sairaan hyvä pep.. biisi. Kuuntele. Wedding Crashersit voi nähdä livenä 31.7. Pihliksen nuorisopuiston päättäreissä eli JengipolkuFestissä. I’m so there.